OPISKELUJAKSON SUUNNITELMA
Opintojakson pääasiallisin tavoite on rohkaista äidinkielenopettajia sosiaalisen median käyttöön. Se on suunnattu sosiaalisen median vasta-alkajille. Kurssilla edetään opiskelijoiden tason mukaan ja heidän toiveitaan kuunnellen. Kurssi toteutetaan verkko-opetuksena ja lähitapaamisina.Opiskelu on monimuotoista, jotta opiskelijat voisivat suorittaa kurssin työn ohessa. Etäjaksoilla kerrataan ja syvennellään lähitapaamisissa opittuja uusia asioita.Lähiopetuksena järjestettäviltä lyhytkursseilta jää usein käteen vain kurssilla käytettyjen ohjelmistojen monimutkaiset manuaalit, joiden pohjalta oppien soveltaminen omaan työhön saattaa olla vaikeaa.Lähitapaamisten työjärjestys laaditaan väljäksi, että ohjelmien opettelulle jäisi aikaa. Tarpeen mukaan voidaan ottaa ryhmän työkalupakista uusia aihekokonaisuuksia mukaan, jos aikaa jää. Ryhmämme työstää ammattioppilaitosten äidinkielen opettajille teknologiakurssin, jonka aikana osallistujat suunnittelevat omista materiaaleista omille oppilaille sosiaalista mediaa hyödyntäviä oppisisältöjä ja käyttävät niitä heti opetuksessaan. Ideana on edetä vanhasta uuteen: Opiskelijoiden oma opettajakokemus on kurssilla vahvasti esillä heidän omien oppimateriaaliensa muodossa. Tavoitteena on kehittää heidän asiantuntijuuttaan tvt:n suuntaan. Tarkoituksena on käydä läpi muutama hyödyllinen työvälineohjelma sekä pohtia niiden käyttöä pedagogisesti. Lähitapaamisissa järjestetään aikaa työvälineohjelman käyttöön tutustumiseen. Etäjaksolla tehdään työvälineohjelman osa-alueisiin liittyviä tehtäviä ja pohditaan teknologian pedagogista käyttöä.
Oppimisympäristönä toimii helppokäyttöinen wiki, joka pystytetään ensimmäisellä lähiopetuskerralla. Sen ja muiden myöhemmin käyttöön otettavien työkalujen käytöstä laaditaan opiskelijoille yksityiskohtaiset ohjeet, joilla työvälinettä voi helposti käyttää työpaikalla tai kotona. Ohjeiden laadinnassa paneudutaan hyvään käytettävyyteen ja johdonmukaisuuteen. Lähitapaamisissa opiskelijoita rohkaistaan kokeilemaan ja testaamaan työvälineohjelmia kannustavassa ilmapiirissä. Etäjaksolla kouluttajat tukevat ryhmien opiskelua välipalauttein ja kannustavin kommentein, puuttumatta keskeneräisiin töihin kuitenkaan liikaa. Tyhmätkin kysymykset ovat sallittuja, suorastaan suotavia, sillä niiden avulla kouluttajat saavat arvokasta tietoa oppilaidensa etenemisestä. Oppimista voidaan reflektoida opetustuokion alussa suoritettavan omat kysymykset-lomakkeen avulla, johon opiskelijat kirjaavat, mitkä kysymykset ovat jääneet epäselviksi. Ryhmän koko rajataan riittävän pieneksi, että kouluttajilla riittää aikaa opiskelijoiden omille kysymyksille ja henkilökohtaiselle ohjaukselle. Etätehtävät vaativat omaa pohdintaa, ryhmän yhteistä pohdintaa sekä asiaan liittyviin teksteihin paneutumista. Opiskelu aikataulutetaan niin, että yhteisöllinen oppiminen toteutuu opiskelijoiden tutustuttua ensin itsenäisesi pohjamateriaaleihin. Etätehtävissä opiskelijat joutuvat vuorotellen selittämään omia näkökantojaan toisilleen ja oppimaan toisiltaan. Etätehtävät liittyvät myös vahvasti käytännön opetustyöhön. Se tuo motivaatiota uusiinkin asioihin perehtymiseen. Irrallisen tiedon sijasta opiskelijat rakentavat omaa tietorakennettaan, koska asiat ovat osittain tuttuja (omiin opetussuunnitelmiin liittyviä kokonaisuuksia äidinkielen opetuksesta), koska vanhan soveltaminen uuteen ympäristöön on kiinnostavaa ja koska lähitapaamisissa opitaan paljon aivan uusia asioita, joita ennen pidettiin vaikeina, lähes mahdottomina oppia.
Suunnitelmassa oppiminen tarkoittaa käytännössä uusien työvälineiden käytön oppimista ja opiskelijoiden ajatusmaailmassa tvt:n käytön pedagogista oivaltamista. Kouluttajat reflektoivat koko kurssin ajan opiskelijoiden oppimista kysymällä palautetta, osallistumalla ryhmien keskusteluihin etäjaksolla ja omat kysymykset -lomakkeella. On tärkeää tunnistaa ja ennakoida solmut, jotka hankaloittavat opiskelijoiden oppimista. On tärkeää, että opiskelijat tuntevat olevansa tasa-arvoisia kouluttajien kanssa. Tietoa ei paukuteta päähän ylhäältä vaan opiskelijoiden oppimista tuetaan rinnalla kulkien. Teknologian rooli opiskelussa on toimia etätehtävien mahdollistajana, nopeuttamassa kommunikointia, mahdollistaa uusien ideoiden tuomisen opetustyöhön.
Opintojakson tehtävät pohjautuvat yhteistoiminnalliseen ja ongelmaperustaiseen oppimistapaan. Yhteisöllinen oppiminen on yhteistä tiedon rakentelua (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006). Ryhmän jäsenet ovat sitoutuneet yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Arvaja ja Mäkitalo-Siegl viittaavat Barronin vuonna 2000 tekemään tutkimukseen, jossa Barron vertaili yhteisöllisen oppimisen pienryhmiä. Barron havaitsi, että ryhmien yhteistoiminnallisuudella on kolme ulottuvuutta, jotka vaikuttavat pienryhmän toiminnan onnistumiseen tai epäonnistumiseen (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006). Ryhmän osallistujien täytyy olla sitoutuneita ja suuntautuneita yhteisen tehtävän tekemiseen ja tiedonrakennukseen. Ennen kuin tämä onnistuu, opiskelijoilla pitää olla yhteinen ymmärrys kyseessä olevasta asiasta. Sitoutuminen näkyy siinä, että ryhmän jäsenet keskittyvät ongelmanratkaisuun, laajentavat toistensa ideoita ja viittaavat niinhin. Toiseksi, kaikilla jäsenillä on oikeus osallistua tiedon rakentamisen prosesseihin tasa-arvoisesti. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa osallistujat tarttuvat toistensa ideoihin ja jalostavat niitä eikä kenenkään ehdotuksia jätetä huomioitta. Barronin mukaan kolmas yhteistoiminnallisuuden ulottuvuus on huomion yhteinen suuntatuminen ongelmanratkasuun. Ryhmän toimiessa tehtäviä voidaan välillä jakaa, mutta yhteinen suurin kiinnostuksen kohde on kyseessä olevan ongelman ratkaiseminen.
Yhteisöllinen oppiminen verkossa eroaa lähitapaamisista siinä, että vuorovaikutus on usein tekstipohjaista. Vuorovaikutus voi olla samanaikaista (chatit, skype) tai eriaikaista (keskustelupalstat). Korkeatasoisen yhteisöllisen tiedonrakentelun tasoa on verkossa vaikea saavuttaa (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006), koska sille tyypillinen selittely, argumentointi ja tiedon ulkoistaminen jäävät pois. Verkossa ei näe muiden keskustelijoiden ilmeitä ja eleitä, jotka kasvokkain tavatessa ohjaisivat puhetta tai aiheuttaisivat puhujalle tarvetta täsmentää sanomaansa. Yhteisöllisyyden vahvistamiseksi tarvitaan siis lähijaksojakin.
Ongelmaperusteisessa oppimisessa otetaan lähtökohdaksi todelliset työssä ja ammatissa kohdattavat ongelmatilanteet. Teoriatiedolta edellytetään korkeaa laatua, sillä ilmiötä ei vain selitetä vaan ongelmanratkaisun pitää johtaa myös teorian soveltamiseen. Tällöin testataan samalla sekä tiedon että ratkaisumallin pätevyys. (Poikela, 2001)
Yksilö voi muuttaa käsitystään tiedosta ja ympäristöstä sekä itsestään ja omasta toiminnastaan reflektion avulla (Poikela, 2001). Ongelmaa käsitellään ensin ryhmä- eli tutoristunnossa, jossa ohjataan oppimis- ja ongelmaratkaisuprosessia. Opiskelijoilta edellytetään itsenäistä tiedonhankintaa ja opiskelua. Dialogisuus ja diskursiivisuus ovat perustana ryhmän käyttämiselle oppimisen resurssina. Tutkittavia ilmiöitä ja ammatillisia ongelmia käsitellään, jäsennellään, kehitellään ja arvioidaan ryhmässä. Näin voidaan käsitellä monipuolisesti teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia. Oppija saa ryhmästä myös heijastuspinnan omalle kriittisen reflektoinnin prosessilleen. (Poikela & Nummenmaa, 2002)
Ongelmaperusteinen opiskelu verkossa edellyttää vahvaa vuorovaikutusta ryhmän kesken ja työkaluja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat sekä samanaikaisen että eriaikaisen viestinnän. Tulisi löytää tarkoituksenmukainen työkalu kuhunkin tilanteeseen ja tarpeeseen sen sijaan, että välineet ohjaisivat opetuksen ja oppimisen suunnittelua. Esimerkiksi chatit ovat hyvä ryhmän keskinäisen eheyden vahvistaja. Niitä voidaan käyttää myös aivoriihityöskentelyn välineenä. Chat on myös luonteva väline oppimistehtävien ja –tavoitteiden suunnittelussa (Portimojärvi, 2002).
Tavoitteena on, että kurssille osallistuva opettaja
ymmärtää sosiaalisen median merkityksen nyky-yhteiskunnassa
ymmärtää yhteisöllisen oppimisen merkityksen ja löytää keinoja soveltaa sitä omaan työhönsä
tutustuu keskeisimpiin sosiaalisen median mahdollisuuksiin ja web 2.0 -työvälineisiin
oppii ja innostuu käyttämään valittuja työvälineitä
suunnittelee yhdessä ryhmänsä kanssa opintojakson, jolla sosiaalista mediaa hyödynnetään
toteuttaa ko. opintojakson
jatkaa sosiaalisen median käyttöä työssään jatkossakin
1. lähiopiskelujakso:
orientointi sosiaalisen median merkitykseen ja opetuskäyttöön
"kiertoajelu" Internetissä: missä oppilaat kulkevat. Vieraillaan irc-galleriassa, facebookissa, mesessä (mitä niitä nyt onkaan) opettajan luoman profiilin avulla. Sivut linkitetään toisiinsa jollain tavoin. Mietitään yhdessä, miksi ei itse olla täällä ja miten yhteisöjä voisi hyödyntää.
oppimisteoriasta oppimistehtävä etäjaksolle: Kirjoitelma "Minä ja tvt". Kirjoitelman teon tueksi annetaan tvt:n käytöstä kertovia artikkeleita. Kirjoitelman tekemiseen varataan aikaa viikko, sen jälkeen ryhmän jäsenet kiertävät toistensa sivuilla kommentoimassa kirjoituksia annettujen ohjeiden mukaan. Esimerkiksi tehtävänä voisi olla joku helppo tvt-asia, jonka kirjoittaja voisi ottaa seuraavaksi käyttöönsä.
Pystytetään yhdessä wiki ja kokeillaan perustoimintoja, kirjautumista, kirjoitusten lisäämistä, keskusteluun osallistumista. Ryhmäläiset keskustelevat jatkossa wikin keskustelupalstan kautta.
Opiskelijoille luodaan omat kotiryhmät, jotka jatkavat koko opintojakson ajan. Nämä reflektoivat nyt toistensa tekstejä.
1. etäopiskelujakso
opiskelijat syventävät oppimisteoreettista osaamistaan, erityisesti yhteisöllisen oppimisen merkitykseen, kirjoittavat wikiin ajatuksiaan - toiset kommentoivat kirjoituksia jakson loppuun sijoittuvan kommentointipäivään mennessä.Kouluttajat vierailevat wikissä ja kommentoivat myös kirjoituksia kannustavaan sävyyn. On tärkeää, että kouluttajat antavat kannustavaa palautetta heti etätehtävien alkuvaiheessa.
miettivät, millaiseen opintojakson haluaisivat toteuttaa ja mihin tarpeeseen. Tarkoituksena on löytää "kankea" opintokokonaisuus, joka on vaikea/tylsä, mutta kuuluu kuitenkin opetussuunnitelmaan. Tuunaamme tätä aihekokonaisuutta yhteisellä aivoriihellä.
2. lähijakso: TTT (=tehtävä toisella tavalla)
työvälineohjelmien esittelyä ja niiden pedagogista arviointia. Päätetään myös, mihin ohjelmiin tutustuvat tarkemmin ja mitä käyttävät omissa opintojaksoissaan. Otetaan yhteiseen esittelyyn erityyppisiä ohjelmia, joista kukin voi haluta mieleisensä.
pohditaan ryhmissä ongelma eli tarve, johon alkavat suunnitella opintojaksoa yhdessä etäjakson mietinnän jälkeen. Alkuideointi tehdään Mind Mapilla, johon saavat kirjata kaikkea mitä mieleen juolahtaa.
Sosiaaliseen mediaan perehtynyt kollega kertoo omista kokemuksistaan tvt:n käyttäjänä.
MindMapit kiertävät toisten kotiryhmien kommentoitavana.
Aletaan työstää TTT:tä omien ideoiden ja saatujen kommenttien pohjalta.
2. Etäjakso
Suunnittelevat opintojakson ryhmässä ja laativat ensimmäisen työstä tiettyyn päivämärään mennessä. Kouluttajat arvioivat suunnitelmia jakson puolivälissä. Laativat kirjallisen esityksen wikissä. Työstä laaditaan PowerPoint-esitys seuraavalle kerralle. PowerPoint talletetaan slidesharena ryhmän työtilaan. Tämän lisäksi opiskelijat lukevat mediaa ja sosiaalista mediaa koskevan kirjoituksen ja pohtivat opettajuuttaan mediakasvattajan näkökulmasta.
3. Lähijakso: Mediamaikkana
Esitetään TTT-jaksolla tuotetut tehtävät. Varataan aikaa keskustelulle ja lisäideoille. TTT:t on jaettu myös kouluttajille arvioitavaksi. He esittävät kommentteja pedagogiselta kannalta.
Äidinkielenopettaja sähköisen median taitajana. Sanomalehtiviikon sijasta voisi järjestää joskus medialukuviikon? Sähköiseen mediaan erikoistunut äidinkielen opettaja luennoi
Opetellaan blogin pitoa ja pohditaan sen mahdollisuuksia opetustyössä. Mietitään oppimispäiväkirjojen ja oppimistehtävien tekoa, kommentointia, "nettilehden" kirjoittamista blogissa. Onko blogien julkisuudesta haittaa opetustyössä? Miten opetukseen saisi yhteisöllisyyttä blogin avulla ja opiskelijoiden äidinkielentaito parantuisi? Käydään katsomassa blogeja kouluttajien valitsemasta aineistosta.
Vierailijana sanomalehti Kalevan Internet-toimittaja. Hän kertoo uutisen kirjoittamisesta.
Viimeistellään tiedeuutinen ja julkaistaan se blogissa. Blogin kommentointikenttä toimii mielipidepalstan tavoin.Opiskelijoista valitut vertaiskommentoijat ja "oikeat" toimittajat antavat palautetta uutisista. Tarvittaessa uutista muokataan
Otetaan opit käytäntöön myös omassa työssä. Kurssilaiset opettavat suunnittelemansa opintojakson oppilailleen työpaikoillaan. Omaan ryhmään pidetään yhteyttä chat-istunnoin, joissa reflektoidaan kurssin onnistumista ja pohditaan, pitäisikö jotain muuttaa käytännön kokemusten perusteella. Tarvittaessa myös kouluttajat antavat tukea.
Kurssilaiset keräävät palautteet pitämästään kurssista myös opiskelijoiltaan.
4. Lähijakso, kurssin päätös
Kouluttajat kokoavat tiedeuutiset wikiin samalle sivulle kaikkien luettavaksi
Palataan kurssin alussa kirjoitettuun kirjoitelmaan. Ovatko ajatukset muuttuneet?
Reflektoidaan omia opetuskokemuksia koko ryhmän kesken
Palaute kurssista. Mitä jäi mieleen?
TTT-osiosta syntyi paljon ideoita, jotka jäivät käyttämättä. Kouluttajat ovat koostaneet näistä ideapankin wikisivulle.
Lähteet:
Arvaja, M., & Mäkitalo-Siegl, K. (2006). Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovuorovaikutuksen näkökulma. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen, & E. Lehtinen (toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (pp. 125-146).Helsinki: WSOY
Poikela, E. (2001). Ongelmaperusteinen oppiminen yliopistossa. Teoksessa Poikela, E., & Öystilä, S. (toim.) (2001). Tutkiminen on oppimista – ja oppiminen tutkimista (pp. 101-117). Tampere: Tampere university press.
Poikela, E. , & Nummenmaa, A. R. (2002). Ongelmaperustainen oppiminen tiedon ja osaamisen tuottamisen strategiana. Teoksessa Poikela, E. (toim.) (2002). Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä (2. painos) (pp. 33-52). Tampere: Tampere university press.
Portimojärvi, T. (2002). Verkko-opiskeliun rajat ja mahdollisuudet. Poikela, E. (toim.) (2002) Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä (2. painos) (pp. 75-87)- Tampere: Tampere university press.
Opintojakson pääasiallisin tavoite on rohkaista äidinkielenopettajia sosiaalisen median käyttöön. Se on suunnattu sosiaalisen median vasta-alkajille. Kurssilla edetään opiskelijoiden tason mukaan ja heidän toiveitaan kuunnellen. Kurssi toteutetaan verkko-opetuksena ja lähitapaamisina.Opiskelu on monimuotoista, jotta opiskelijat voisivat suorittaa kurssin työn ohessa. Etäjaksoilla kerrataan ja syvennellään lähitapaamisissa opittuja uusia asioita.Lähiopetuksena järjestettäviltä lyhytkursseilta jää usein käteen vain kurssilla käytettyjen ohjelmistojen monimutkaiset manuaalit, joiden pohjalta oppien soveltaminen omaan työhön saattaa olla vaikeaa.Lähitapaamisten työjärjestys laaditaan väljäksi, että ohjelmien opettelulle jäisi aikaa. Tarpeen mukaan voidaan ottaa ryhmän työkalupakista uusia aihekokonaisuuksia mukaan, jos aikaa jää. Ryhmämme työstää ammattioppilaitosten äidinkielen opettajille teknologiakurssin, jonka aikana osallistujat suunnittelevat omista materiaaleista omille oppilaille sosiaalista mediaa hyödyntäviä oppisisältöjä ja käyttävät niitä heti opetuksessaan. Ideana on edetä vanhasta uuteen: Opiskelijoiden oma opettajakokemus on kurssilla vahvasti esillä heidän omien oppimateriaaliensa muodossa. Tavoitteena on kehittää heidän asiantuntijuuttaan tvt:n suuntaan. Tarkoituksena on käydä läpi muutama hyödyllinen työvälineohjelma sekä pohtia niiden käyttöä pedagogisesti. Lähitapaamisissa järjestetään aikaa työvälineohjelman käyttöön tutustumiseen. Etäjaksolla tehdään työvälineohjelman osa-alueisiin liittyviä tehtäviä ja pohditaan teknologian pedagogista käyttöä.
Oppimisympäristönä toimii helppokäyttöinen wiki, joka pystytetään ensimmäisellä lähiopetuskerralla. Sen ja muiden myöhemmin käyttöön otettavien työkalujen käytöstä laaditaan opiskelijoille yksityiskohtaiset ohjeet, joilla työvälinettä voi helposti käyttää työpaikalla tai kotona. Ohjeiden laadinnassa paneudutaan hyvään käytettävyyteen ja johdonmukaisuuteen. Lähitapaamisissa opiskelijoita rohkaistaan kokeilemaan ja testaamaan työvälineohjelmia kannustavassa ilmapiirissä. Etäjaksolla kouluttajat tukevat ryhmien opiskelua välipalauttein ja kannustavin kommentein, puuttumatta keskeneräisiin töihin kuitenkaan liikaa. Tyhmätkin kysymykset ovat sallittuja, suorastaan suotavia, sillä niiden avulla kouluttajat saavat arvokasta tietoa oppilaidensa etenemisestä. Oppimista voidaan reflektoida opetustuokion alussa suoritettavan omat kysymykset-lomakkeen avulla, johon opiskelijat kirjaavat, mitkä kysymykset ovat jääneet epäselviksi. Ryhmän koko rajataan riittävän pieneksi, että kouluttajilla riittää aikaa opiskelijoiden omille kysymyksille ja henkilökohtaiselle ohjaukselle.
Etätehtävät vaativat omaa pohdintaa, ryhmän yhteistä pohdintaa sekä asiaan liittyviin teksteihin paneutumista. Opiskelu aikataulutetaan niin, että yhteisöllinen oppiminen toteutuu opiskelijoiden tutustuttua ensin itsenäisesi pohjamateriaaleihin. Etätehtävissä opiskelijat joutuvat vuorotellen selittämään omia näkökantojaan toisilleen ja oppimaan toisiltaan. Etätehtävät liittyvät myös vahvasti käytännön opetustyöhön. Se tuo motivaatiota uusiinkin asioihin perehtymiseen. Irrallisen tiedon sijasta opiskelijat rakentavat omaa tietorakennettaan, koska asiat ovat osittain tuttuja (omiin opetussuunnitelmiin liittyviä kokonaisuuksia äidinkielen opetuksesta), koska vanhan soveltaminen uuteen ympäristöön on kiinnostavaa ja koska lähitapaamisissa opitaan paljon aivan uusia asioita, joita ennen pidettiin vaikeina, lähes mahdottomina oppia.
Suunnitelmassa oppiminen tarkoittaa käytännössä uusien työvälineiden käytön oppimista ja opiskelijoiden ajatusmaailmassa tvt:n käytön pedagogista oivaltamista. Kouluttajat reflektoivat koko kurssin ajan opiskelijoiden oppimista kysymällä palautetta, osallistumalla ryhmien keskusteluihin etäjaksolla ja omat kysymykset -lomakkeella. On tärkeää tunnistaa ja ennakoida solmut, jotka hankaloittavat opiskelijoiden oppimista. On tärkeää, että opiskelijat tuntevat olevansa tasa-arvoisia kouluttajien kanssa. Tietoa ei paukuteta päähän ylhäältä vaan opiskelijoiden oppimista tuetaan rinnalla kulkien. Teknologian rooli opiskelussa on toimia etätehtävien mahdollistajana, nopeuttamassa kommunikointia, mahdollistaa uusien ideoiden tuomisen opetustyöhön.
Opintojakson tehtävät pohjautuvat yhteistoiminnalliseen ja ongelmaperustaiseen oppimistapaan. Yhteisöllinen oppiminen on yhteistä tiedon rakentelua (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006). Ryhmän jäsenet ovat sitoutuneet yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Arvaja ja Mäkitalo-Siegl viittaavat Barronin vuonna 2000 tekemään tutkimukseen, jossa Barron vertaili yhteisöllisen oppimisen pienryhmiä. Barron havaitsi, että ryhmien yhteistoiminnallisuudella on kolme ulottuvuutta, jotka vaikuttavat pienryhmän toiminnan onnistumiseen tai epäonnistumiseen (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006). Ryhmän osallistujien täytyy olla sitoutuneita ja suuntautuneita yhteisen tehtävän tekemiseen ja tiedonrakennukseen. Ennen kuin tämä onnistuu, opiskelijoilla pitää olla yhteinen ymmärrys kyseessä olevasta asiasta. Sitoutuminen näkyy siinä, että ryhmän jäsenet keskittyvät ongelmanratkaisuun, laajentavat toistensa ideoita ja viittaavat niinhin. Toiseksi, kaikilla jäsenillä on oikeus osallistua tiedon rakentamisen prosesseihin tasa-arvoisesti. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa osallistujat tarttuvat toistensa ideoihin ja jalostavat niitä eikä kenenkään ehdotuksia jätetä huomioitta. Barronin mukaan kolmas yhteistoiminnallisuuden ulottuvuus on huomion yhteinen suuntatuminen ongelmanratkasuun. Ryhmän toimiessa tehtäviä voidaan välillä jakaa, mutta yhteinen suurin kiinnostuksen kohde on kyseessä olevan ongelman ratkaiseminen.
Yhteisöllinen oppiminen verkossa eroaa lähitapaamisista siinä, että vuorovaikutus on usein tekstipohjaista. Vuorovaikutus voi olla samanaikaista (chatit, skype) tai eriaikaista (keskustelupalstat). Korkeatasoisen yhteisöllisen tiedonrakentelun tasoa on verkossa vaikea saavuttaa (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006), koska sille tyypillinen selittely, argumentointi ja tiedon ulkoistaminen jäävät pois. Verkossa ei näe muiden keskustelijoiden ilmeitä ja eleitä, jotka kasvokkain tavatessa ohjaisivat puhetta tai aiheuttaisivat puhujalle tarvetta täsmentää sanomaansa. Yhteisöllisyyden vahvistamiseksi tarvitaan siis lähijaksojakin.
Ongelmaperusteisessa oppimisessa otetaan lähtökohdaksi todelliset työssä ja ammatissa kohdattavat ongelmatilanteet. Teoriatiedolta edellytetään korkeaa laatua, sillä ilmiötä ei vain selitetä vaan ongelmanratkaisun pitää johtaa myös teorian soveltamiseen. Tällöin testataan samalla sekä tiedon että ratkaisumallin pätevyys. (Poikela, 2001)
Yksilö voi muuttaa käsitystään tiedosta ja ympäristöstä sekä itsestään ja omasta toiminnastaan reflektion avulla (Poikela, 2001). Ongelmaa käsitellään ensin ryhmä- eli tutoristunnossa, jossa ohjataan oppimis- ja ongelmaratkaisuprosessia. Opiskelijoilta edellytetään itsenäistä tiedonhankintaa ja opiskelua. Dialogisuus ja diskursiivisuus ovat perustana ryhmän käyttämiselle oppimisen resurssina. Tutkittavia ilmiöitä ja ammatillisia ongelmia käsitellään, jäsennellään, kehitellään ja arvioidaan ryhmässä. Näin voidaan käsitellä monipuolisesti teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia. Oppija saa ryhmästä myös heijastuspinnan omalle kriittisen reflektoinnin prosessilleen. (Poikela & Nummenmaa, 2002)
Ongelmaperusteinen opiskelu verkossa edellyttää vahvaa vuorovaikutusta ryhmän kesken ja työkaluja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat sekä samanaikaisen että eriaikaisen viestinnän. Tulisi löytää tarkoituksenmukainen työkalu kuhunkin tilanteeseen ja tarpeeseen sen sijaan, että välineet ohjaisivat opetuksen ja oppimisen suunnittelua. Esimerkiksi chatit ovat hyvä ryhmän keskinäisen eheyden vahvistaja. Niitä voidaan käyttää myös aivoriihityöskentelyn välineenä. Chat on myös luonteva väline oppimistehtävien ja –tavoitteiden suunnittelussa (Portimojärvi, 2002).
Tavoitteena on, että kurssille osallistuva opettaja
1. lähiopiskelujakso:
1. etäopiskelujakso
2. lähijakso: TTT (=tehtävä toisella tavalla)
2. Etäjakso
3. Lähijakso: Mediamaikkana
3. Etäjakso
4. Lähijakso, kurssin päätös
Lähteet:
Arvaja, M., & Mäkitalo-Siegl, K. (2006). Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovuorovaikutuksen näkökulma. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen, & E. Lehtinen (toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (pp. 125-146). Helsinki: WSOY
Poikela, E. (2001). Ongelmaperusteinen oppiminen yliopistossa. Teoksessa Poikela, E., & Öystilä, S. (toim.) (2001). Tutkiminen on oppimista – ja oppiminen tutkimista (pp. 101-117). Tampere: Tampere university press.
Poikela, E. , & Nummenmaa, A. R. (2002). Ongelmaperustainen oppiminen tiedon ja osaamisen tuottamisen strategiana. Teoksessa Poikela, E. (toim.) (2002). Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä (2. painos) (pp. 33-52). Tampere: Tampere university press.
Portimojärvi, T. (2002). Verkko-opiskeliun rajat ja mahdollisuudet. Poikela, E. (toim.) (2002) Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä (2. painos) (pp. 75-87)- Tampere: Tampere university press.
LUKEMISTA:
Kalliala, E. & Toikkanen, T. (2009). Sosiaalinen media opetuksessa. Helsinki: Finn Lectura.
http://www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi/ Arviointeja em. teoksesta
Mielenkiintoinen väikkäri
Opetusministerin kolumni ( Opettaja 11.9.2009)
SOMETU Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkkoyhteisö